Nyt kaikki Ilosaarirokkiin tulevana viikonloppuna!
Huom! Kuusikymppiset pääsevät rokkiin ilmaiseksi!
keskiviikko, heinäkuu 15, 2009
torstai, heinäkuu 09, 2009
keskiviikko, heinäkuu 08, 2009
Kaupunkipäivä
Maalaistunnelmia sisareni ottamassa alla olevassa kuvassa.
Nekku-herra näkee päiväunia.
Mielenkiintoinen ilmiö nuo valonsäteiden tyynyn pinnalle muodostamat kasvot.
Klikkaamalla kuvaa, se kasvaa yli reunojen!
Jäin kuin jäinkin vielä kaupunkiin yöksi.
Sadetta pitämään.
Osa päivästä meni äidin asioilla, ja pikaisesti kävin vilkaisemassa alemyyntejä.
Muutamia kirjojakin löytyi kirjatorilta mukaani.
Lähikirjastosta nappasin vielä Anni Sinnemäen runokokoelman, Katja Boxbergin ja Taneli Heikan Lumedemokratian, Aleksander von Schönburgin Tyylikkään köyhäilyn taidon ja muutamia muita intuitioni perusteella.
Sisareni on kuin onkin äskettäin liittynyt Facebookiin, jonne oli saanut minusta tuon valokuvan tädiltäni.
Sukat ainakin ovat ihanasti makkaralla.
En muistanutkaan, että minusta on tuon ikäisenä kuvaa olemassa.
Nekku-herra näkee päiväunia.
Mielenkiintoinen ilmiö nuo valonsäteiden tyynyn pinnalle muodostamat kasvot.
Klikkaamalla kuvaa, se kasvaa yli reunojen!
Jäin kuin jäinkin vielä kaupunkiin yöksi.
Sadetta pitämään.
Osa päivästä meni äidin asioilla, ja pikaisesti kävin vilkaisemassa alemyyntejä.
Muutamia kirjojakin löytyi kirjatorilta mukaani.
Lähikirjastosta nappasin vielä Anni Sinnemäen runokokoelman, Katja Boxbergin ja Taneli Heikan Lumedemokratian, Aleksander von Schönburgin Tyylikkään köyhäilyn taidon ja muutamia muita intuitioni perusteella.
Sisareni on kuin onkin äskettäin liittynyt Facebookiin, jonne oli saanut minusta tuon valokuvan tädiltäni.
Sukat ainakin ovat ihanasti makkaralla.
En muistanutkaan, että minusta on tuon ikäisenä kuvaa olemassa.
tiistai, heinäkuu 07, 2009
Aivot edelleen kesälomalla
Palasin parina viime päivänä arkistojeni myötä menneisyyteen.
Piti kirjoittaa erääseen juhlajulkaisuun muistelus menneiltä ajoilta, -lyhyesti- toivottiin.
Alussa tietysti etsin ja silmäilin läpi kutsukirjeet, käsiohjelmat ja artikkelit lehtileikkeistäni. Tutkin valokuvia, ja kirjeenvaihtoa. Pengoin muistiani, ja annoin sitten kynän sauhuta. Tekstiä tuli sivukaupalla.
Hyvä että tuli, kaikki löysät löpertelyt alta pois.
Lopulta valmiiseen tekstiin jäi muutama lause, enkä ottanut mitään mukaan aiemmin monilta rustaamiltani sivuilta. Runonpoikanen siihen olisi kyllä tarvittu, mutta sanat eivät asettuneet toivomaani järjestykseen paperille, joten luovuin siitä.
Miten monta asiaa sitä unohtaakaan, ellei voi palata menneisyyteen kuvissa tai kirjoituksissa. Yllätyksiä, ja unohtuneita aarteitahan on aina ilo löytää.
Mitäs muuta tänään?
Sisareni ja hänen koiransa kanssa kävimme aamupäivällä metsälenkillä.
Ei näkynyt vielä ainuttakaan kantarellia, vaikka sain puhelimitse tietää, että Vantaalla niitä jo on löytynyt metsästä.
Kuivattuna minulla niitä vielä on, sekä tatteja.
Paluumatkalla huomasimme maantien varteen ilmestyneitä varpumaisia, matalia, pinkin värisiä kukkaryppäitä.
Kaahasimme myöhemmin autolla, lapio ja astiat mukana kukkien luo.
Istutimme niitä kumpikin tahollamme. Sisareni torppansa seinustan hiekkaan, minä hieman etemmäksi toisen mökin läheisyyteen. Epäröimme kyllä, oliko hommassa järkeä, juurtuvatko nuo istutuksemme edes.
En ehtinyt vielä tarkistaa minkä niminen kasvi lienee kyseessä, mutta aivan uusi tulokas se lähitienoolla on.
Olemme kumpikin ihastelleet ja hämmästelleet tänä kesänä kylätiemme reunoja kaunistavien luonnonkukkien erityistä runsautta, lajillisestikin.
On yhtä juhlaa ajaa tietty matka kyläämme, -lampien, vaarojen, osaksi rehevää maalaismaisemaa ja niittykukkien reunustamaa, osaksi järvenrantaviivaa seurailevaa tietä.
Viime viikonloppuna kestitsin yhdeksää vierasta. Ilmeisesti tänä viikoloppuna tulee melkein sama määrä.
Lauantaisin kylällä on kesätori. Emäntien herkulliset leipomukset tekevät siellä hyvin kauppansa. Usein ostan sieltä karjalanpiirakoita vierasvaraksi, ne ovat erityisen suussasulavia.
Sunnuntaina vaihdan maisemaa, ja lähden katsomaan kesäteatteria hieman kauemmaksi kotikonnuilta.
Lapsi tulee ensi viikolla lomalle, ja osallistuu Ilosaarirokkiin tietysti.
Mielessäni on tuhat ja sata toimitettavaa asiaa, ja vino pino kirjoja ja lehtiä odottaa lukemista, -ainakin selaamista.
Pitäisi kai omata enemmän kuin kaksi kättä ja "bläkkändekker".
Piti kirjoittaa erääseen juhlajulkaisuun muistelus menneiltä ajoilta, -lyhyesti- toivottiin.
Alussa tietysti etsin ja silmäilin läpi kutsukirjeet, käsiohjelmat ja artikkelit lehtileikkeistäni. Tutkin valokuvia, ja kirjeenvaihtoa. Pengoin muistiani, ja annoin sitten kynän sauhuta. Tekstiä tuli sivukaupalla.
Hyvä että tuli, kaikki löysät löpertelyt alta pois.
Lopulta valmiiseen tekstiin jäi muutama lause, enkä ottanut mitään mukaan aiemmin monilta rustaamiltani sivuilta. Runonpoikanen siihen olisi kyllä tarvittu, mutta sanat eivät asettuneet toivomaani järjestykseen paperille, joten luovuin siitä.
Miten monta asiaa sitä unohtaakaan, ellei voi palata menneisyyteen kuvissa tai kirjoituksissa. Yllätyksiä, ja unohtuneita aarteitahan on aina ilo löytää.
Mitäs muuta tänään?
Sisareni ja hänen koiransa kanssa kävimme aamupäivällä metsälenkillä.
Ei näkynyt vielä ainuttakaan kantarellia, vaikka sain puhelimitse tietää, että Vantaalla niitä jo on löytynyt metsästä.
Kuivattuna minulla niitä vielä on, sekä tatteja.
Paluumatkalla huomasimme maantien varteen ilmestyneitä varpumaisia, matalia, pinkin värisiä kukkaryppäitä.
Kaahasimme myöhemmin autolla, lapio ja astiat mukana kukkien luo.
Istutimme niitä kumpikin tahollamme. Sisareni torppansa seinustan hiekkaan, minä hieman etemmäksi toisen mökin läheisyyteen. Epäröimme kyllä, oliko hommassa järkeä, juurtuvatko nuo istutuksemme edes.
En ehtinyt vielä tarkistaa minkä niminen kasvi lienee kyseessä, mutta aivan uusi tulokas se lähitienoolla on.
Olemme kumpikin ihastelleet ja hämmästelleet tänä kesänä kylätiemme reunoja kaunistavien luonnonkukkien erityistä runsautta, lajillisestikin.
On yhtä juhlaa ajaa tietty matka kyläämme, -lampien, vaarojen, osaksi rehevää maalaismaisemaa ja niittykukkien reunustamaa, osaksi järvenrantaviivaa seurailevaa tietä.
Viime viikonloppuna kestitsin yhdeksää vierasta. Ilmeisesti tänä viikoloppuna tulee melkein sama määrä.
Lauantaisin kylällä on kesätori. Emäntien herkulliset leipomukset tekevät siellä hyvin kauppansa. Usein ostan sieltä karjalanpiirakoita vierasvaraksi, ne ovat erityisen suussasulavia.
Sunnuntaina vaihdan maisemaa, ja lähden katsomaan kesäteatteria hieman kauemmaksi kotikonnuilta.
Lapsi tulee ensi viikolla lomalle, ja osallistuu Ilosaarirokkiin tietysti.
Mielessäni on tuhat ja sata toimitettavaa asiaa, ja vino pino kirjoja ja lehtiä odottaa lukemista, -ainakin selaamista.
Pitäisi kai omata enemmän kuin kaksi kättä ja "bläkkändekker".
tiistai, kesäkuu 30, 2009
Postikortti blogi-kavereille
Kuulumiseni ovat kyllä etupäässä vanhan kertausta.
Piti tulla sulattamaan kaupunkiasunnon pakastin, sillä mansikka-aika lähenee uhkaavasti.
Ei uskoisi, mutta maalla suurin osa ajasta menee sosiaaliseen elämään.
Piipahtajia niin kylältä, naapureista, kuin kauempaakin riittää.
ja koettu on myös ihanat, luovia esityksiä olevat juhlat.
Mietinkin jo tässä eräänä päivänä, missä olisi se paras paikka viettää edes yksi kuukausi täydellistä erakon elämää? Ilmeisesti kaupunkiasunnossa, vaikkapa New Yorkissa? :)
No, ihan mukavaa on tavata ihmisiä, muuten todennäköisesti kai masentuisin ja erakoituisin toden teolla, enkä kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi. Kun maalla ei ole mahdollisuutta edes istua internetissä seikkailemassa.
Kohta pääsee mustikkaan ja sienimetsään.
Ja lammen vesi on jo ihanan lämmintä ja kirkasta.
Edelleenkin on vielä viettämättä rantapäiviä suuren järven valkohiekkaisella rannalla. Jos säät edelleen suosivat, polkupyörällä sinne on lyhyt matka.
Muikkuja on savustettu. Kalastaja on niitä jonkin verran saanut verkoillaan.
Pionit aloittavat juuri kukintansa, ja ruusut, angervopensaat, akileijat jne. kukkivat runsaina.
Keskikesän päivä lyhenee, ilta pitenee.
Planeetallamme tietysti tapahtuu paljon huomionarvoista, niin iloisia ja surulliseksi tekeviä asioita, pohditaan niitä toisen kerran.
Kesäelämä jatkukoon!
Piti tulla sulattamaan kaupunkiasunnon pakastin, sillä mansikka-aika lähenee uhkaavasti.
Ei uskoisi, mutta maalla suurin osa ajasta menee sosiaaliseen elämään.
Piipahtajia niin kylältä, naapureista, kuin kauempaakin riittää.
ja koettu on myös ihanat, luovia esityksiä olevat juhlat.
Mietinkin jo tässä eräänä päivänä, missä olisi se paras paikka viettää edes yksi kuukausi täydellistä erakon elämää? Ilmeisesti kaupunkiasunnossa, vaikkapa New Yorkissa? :)
No, ihan mukavaa on tavata ihmisiä, muuten todennäköisesti kai masentuisin ja erakoituisin toden teolla, enkä kuitenkaan saisi mitään aikaiseksi. Kun maalla ei ole mahdollisuutta edes istua internetissä seikkailemassa.
Kohta pääsee mustikkaan ja sienimetsään.
Ja lammen vesi on jo ihanan lämmintä ja kirkasta.
Edelleenkin on vielä viettämättä rantapäiviä suuren järven valkohiekkaisella rannalla. Jos säät edelleen suosivat, polkupyörällä sinne on lyhyt matka.
Muikkuja on savustettu. Kalastaja on niitä jonkin verran saanut verkoillaan.
Pionit aloittavat juuri kukintansa, ja ruusut, angervopensaat, akileijat jne. kukkivat runsaina.
Keskikesän päivä lyhenee, ilta pitenee.
Planeetallamme tietysti tapahtuu paljon huomionarvoista, niin iloisia ja surulliseksi tekeviä asioita, pohditaan niitä toisen kerran.
Kesäelämä jatkukoon!
keskiviikko, kesäkuu 17, 2009
Pikavisiitti blogistaniin
"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan..."
Säätieteilijäin profetointi on siis osunut jälleen kerran oikeaan.
Eikä hellettä ainakaan lähitulevaisuudessa ole luvassa.
No, huvimajan katoksen alla voi grillata ja polttaa lyhtyjä ja tuikkuja, vaikka toppatakki yllä.
Kukkivaa vihreää on ympärillä, ja jo pelkkä tuoksu riittää todistamaan, että on kesä.
Piti tulla tarkistamaan postit, ja täydentämään muonatarvikkeita kesän karnevaaleja varten.
Torpan ikkunat, ja saunan sain sentään pestyksi paremmalla säällä.
Runoutta on ahmittu, sekä muita kirjoituksia.
Puupinot hupenevat, sillä tulta on pidettävä ainakin hellassa koleina päivinä.
Piipahdan täällä taas, kun aika on.
Hauskaa ja tuoksuisaa suvea kaikille!
Säätieteilijäin profetointi on siis osunut jälleen kerran oikeaan.
Eikä hellettä ainakaan lähitulevaisuudessa ole luvassa.
No, huvimajan katoksen alla voi grillata ja polttaa lyhtyjä ja tuikkuja, vaikka toppatakki yllä.
Kukkivaa vihreää on ympärillä, ja jo pelkkä tuoksu riittää todistamaan, että on kesä.
Piti tulla tarkistamaan postit, ja täydentämään muonatarvikkeita kesän karnevaaleja varten.
Torpan ikkunat, ja saunan sain sentään pestyksi paremmalla säällä.
Runoutta on ahmittu, sekä muita kirjoituksia.
Puupinot hupenevat, sillä tulta on pidettävä ainakin hellassa koleina päivinä.
Piipahdan täällä taas, kun aika on.
Hauskaa ja tuoksuisaa suvea kaikille!
torstai, kesäkuu 11, 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogiarkisto
Site Meter
